Abigeil Ploom

Minun todellinen luonteeni 

Kolmevuotiaana lähdin Filippiineiltä ja päädyin Pohnpei-saarelle – paikkaan, jossa luonto puhui kuiskauksilla ja jylhällä äänellä, jossa valtameri ulottui horisonttiin asti ja maa hengitti kesyttämätöntä voimaa. Lapsuuteni oli jatkuvaa liikettä, joka heilahteli kuin vuorovedet, mutta samalla juurtui syvälle luonnon opetuksiin.

Muistan sateen jälkeisen tuoreiden maaperän tuoksun, näkymättömien olentojen hiljaiset huudot öisin ja tuulen suhinaa, joka kantoi tarinoita, joita ymmärsi vain sydän. Minua ympäröivässä maailmassa oli paradoksi – rauhallinen mutta voimakas, paikallaan mutta jatkuvassa muutoksessa. Se opetti minulle, että kauneus piilee alistumisessa – niin rauhan kuin myrskyn hyväksymisessä.

Taiteesta tuli turvapaikkani, sanoista syvempi kieli, tila, jossa sain kääntää tunteeni ja muistoni, jotka muovasivat minua. Sen kautta opin anteeksiannon armon, hyväksynnän rauhan ja päästämisen hiljaisen voiman – kuten tuuli, joka liikkuu vapaasti tuntemattomaan.

Rakkauteni taiteeseen on syvästi yhteydessä abstraktiin – se heijastaa sisäisen maailman monimutkaisuutta ja näkymättömiä polkuja, joita me kaikki kuljemme. Toivon, että luomukseni muistuttaisi sinua: sinä olet kykenevä kasvamaan, muuttumaan ja kokemaan elämää kaikessa sen täydessä mittakaavassa. Me kaikki kannamme sisällämme vastustuskykyä – jatkaa eteenpäin, selviytyä, siirtyä eteenpäin.

Taiteellani ulottan syviin muistoihin, tuoden esiin tunteita, jotka usein jäävät sanomattomiksi. Se on kutsu – pohtia, tuntea, yhdistyä. Sinun kokemuksesi on tärkeä, sillä taide ei ole pelkästään itsensä ilmaisemista, vaan myös peili niille piilotetuille syvyyksille, jotka elävät jokaisessa katsojassa.

Teokseni, jossa yhdistyvät abstrakti ja naturalismi, on heijastus matkastani – kauneudesta, taisteluista ja elämän jatkuvasti muuttuvasta tarinasta.

Abigeil Ploom